Setukaisten ystävien toiminta lokakuuhun 1995 saakka on kerrottu jäsentiedotteessa 1/95, joten seuraavassa vain tärkeimmät tapahtumat sen jälkeen:
- 4.11.95 osallistuttiin Tuglas-seuran Martin markkinoille omalla myyntipöydällä.
- 4.12.95 oli yleisötilaisuus Helsingissä, SKS:n juhlasalissa. Tutkija Vaike Sarv Tallinnasta ja Antti Koiranen Tampereen yliopistosta sekä Helbin kylän naisten setukaiskuoro esiintyivät.
Matkalle on vielä muutama paikka jäljellä.
maanantai 26.8.
8.30 - 9.00 kokoontuminen Helsingin länsisatamassa
9.30 m/s Tallink lähtee
11.30 lounas laivalla
13.00 saavutaan Tallinnaan
14.00 lähtö Tallinnasta
16.30 kahvitauko Tartossa
18.30 majoittuminen Põlvassa hotelli Pesaan
19.30 päivällinen hotellissa
tiistai 27.8.
8.00 - 9.00 aamiainen hotellissa
9.00 - Pohjois-Setumaan retki
Põlva:
- Jakob Hurtin muistomerkki ja kulttuurikeskus
- Põlvan luterilainen kirkko
Räpina:
- luterilainen Mikaelin kirkko
- ortodoksinen Sakariaksen- Elisabetin kirkko
- Pyhä Võhandujõgi
Võõpsu:
- Võõpsun kylä Räpinan ja Mikitamäen rajalla
- Mädajõgi Setumaan rajana
Mikitamäen kylän 700-vuotiskivi
- Värskan kirkko ja hautausmaa
13.00-14.00 lounas Värskan parantolassa
Värska:
- Värskan lahti ja tsasouna parantolan vieressä
- laululava ja museoalue
- Podmotsan kylän tsasouna
- Anne Vabarnan muistokivi Võporsovan kylässä
- Treskin tsasouna
Saatse:
- Saatsen kotiseutumuseo
- Saatsen kirkko ja hautausmaa
20.00-21.00 päivällinen hotellissa
keskiviikko 28.8. Marianpäivä
7.30-8.00 aamiainen hotellissa
8.00-11.00 matka Petseriin
11.00 - 14.00 Petserin luostari ja kaupunki
14.00 - 14.30 retkilounas
14.30 - 15.30 joko matka Irboskaan tai oleskelu luostarissa (oman
valinnan mukaan)
15.30 - 16.30 Irboska
16.30 - 19.30 paluu Irboskasta Põlvaan
20.00 - 21.00 päivällinen hotellissa
torstai 29.8.
8.00 - 9.00 aamiainen hotellissa
9.00 - Etelä-Setumaan retki
- Võmmorskin tsasouna
- Meldovan tsasouna Polovinan kylässä
- Obinitsan taajaman kautta ajo
- Tobrovan tsasouna
- Küllatovan kivinen tsasouna
- Uusvadan tsasouna
- Meremäen kunnan keskustaajaman kautta ajo
- Meremäen mäki
- Pelsin kivinen tsasouna Meeksissä ja pakanallinen uhrikivi "Annekivi"
14.15 - 15.15 lounas Piirikõrtsissa
15.30 - 16.00 Meeksi:
- Jaanikivi
- kirkko ja hautasmaa
Vahtseliinan linnan rauniot
Obinitsa:
- kirkko ja hautausmaa
- vanha kirkko ja runonlaulajien muistomerkki
- museo
Piusan hiekkakiviluolat
20.00 - 21.00 päivällinen hotellissa
perjantai 30.8.
8.00-9.00 aamiainen hotellissa
9.00-13.30 paluumatka Põlvasta Tallinnaan:
9.30-10.00 Ahja
11.30-12.00 kahvitauko Adaveressa
14.00-15.30 lounas Tallinnassa
vapaata aikaa
18.45 m/s Tallink lähtee Tallinnan satamasta
22.15 saavutaan Helsinkiin
LÄHTÖKOHTA - Kauksi Üllen võrunkielisen runokokoelman "Kesk umma mäke" (1987) sekä Madis Kõivun ja Aivo Lõhmusen võrunkielisen näytelmän "Põud ja vihm Põlva kihelkonnan..." ilmestyminen kirjana aktivoi Tarton akateemiset ja kirjalliset piirit (Ain Kaalep, Jaan Kaplinski, Aivo Lõhmus, Madis Kõiv, Ülo Tonts ym.) toimimaan võrun kielen ja kulttuurin ongelmien parissa. Agu Visselin artikkeli "Sirp ja Vasar" -lehdessä herätti kysymyksen võrun kielen tarpeellisuudesta ja roolista vapautuvassa Virossa.
Võrulaisuusliikkeen alku ajoittuu viime kansallisen heräämisen aikaan vuonna 1988, jolloin Ants Silk kehoitti asiasta kiinnostuneita perustamaan Võrun Kielen ja Kulttuurin Säätiötä (Võru Keele ja Kultuuri Fond), jonka tehtävänä olisi suojella võrun kieltä ja kulttuuria. Säätiön perustamiskokouksen kutsuivat koolle Kalle Eller ja Kaido Kama, ja se pidettiin 12. marraskuuta 1988. Kaido Kama esitti siellä kaikille virolaisille sekä kaikille entisille ja nykyisille võrumaalaisille vetoomuksen tukea vastaperustettua Võrun Kielen ja Kulttuurin Säätiötä. Säätiön perustajajäseniä olivat Võrumaan Muinais-muistoyhdistys (Võrumaa Muinsuskaitse Selts), Setukaisseura (Seto Selts), Kanepin Muinaismuistoyhdistys (Kanepi Muinsuskaitse Selts) , Võrun maakunnan kouluosasto (Võru Hariduskoondis), sanomalehtien "Töörahva Elu" ja "Koit" toimitukset sekä "Pioneer"-lehden toimitus. Johtokuntaan kuuluivat Kalle Eller, Ants Sild ja Arvi Leosk.
Viron Kielen ja Kulttuurin Säätiön toiminta-suunnitelmaan kuului
Talvella 1988 Tartossa asuvat võrulaiset (Madis Kõiv, Kauksi Ülle, M. Roos, Agu Vissel ym.) ryhtyivät kokoontumaan Tarton yliopiston kahvilassa. Saman vuoden keväällä Võrun Kielen ja Kulttuurin Säätiö järjesti Võrun kaupungissa "Võru- ja Setumaan päivän", jonka puitteissa pidettiin sekä luterilaisen että ortodoksisen kirkon jumalan-palvelukset võrun kielellä, mikä oli vielä vuosisadan alussa luonnollista, mutta tuohon aikaan hyvin epätavallista. Samalla avattiin võrunkielisten kirjojen näyttely.
Võrumaan kouluosaston (johtaja Arvi Leosk) aloitteesta järjestettiin syksyllä 1987 Võrumaan koulujen oppilaille võrunkielinen kirjoituskilpailu, jonka parhaimmat työt julkaistiin kokoomateoksessa "Mino Võromaa". Ensimmäinen teos julkaistiin keväällä 1988. Tähän mennessä on ilmestynyt seitsemän albumia. Võrunkielisen kirjalli-suuden aktiivisempaa julkaisemista vaikeutti yhteisen oikeinkirjoitusjärjestelmän puuttumi-nen. Omia varianttejaan tarjosivat Hella Keem, Toomas Help, Kalle Eller ja Kaido Kama. Tarpeelliseksi nähtiin myös Kaakkois-Viron kieli- ja kulttuurihistoriaan keskittyvien täydennyskoulutuskurssien järjestäminen võru-maalaisille opettajille sekä võrun kielellä kirjoittavien kirjailijoiden tukeminen. Tartossa asuvat võrulaiset liittyivät Võrun Kielen ja Kulttuurin Säätiöön. Kaido Kaman aloitteesta ja Viron Kielen ja Kulttuurin Säätiön tuella alettiin kokoamaan Võrun-Setun almanakkaa ("Võro-Seto tähtraamat"), joka on vuodesta 1990 lähtien ilmestynyt säännöllisesti joka vuosi.
Suuren yleisön eteen astuttiin elokuussa 1989 I Kaikan kesäyliopistossa (rehtori Agu Vissel), jonka henkinen taso vastasi täysin nimeään. Kesäyliopistossa esiintyi maineik-kaita humanistitutkijoita. Työskentelykielenä oli võrun kieli, minkä avulla pyrittiin sivistämään niin järjestäjiä kuin yleisöäkin ja nostamaan paikallinen kieli taas kunniaan täysiarvoisena kommunikointivälineenä koulutettujen ihmisten kesken.
Esitelmiä oli:
Tarttolainen "Võrun henki" -yhdistys (Tartu Võro Vaimu Selts) alkoi koota võrulaista lukemistoa, võrunkielistä oppikirjaa kouluja varten. Tällä oppikirjalla on kunnia olla uuden vapauden ajan ensimmäinen oman kansan näkökulmasta kirjoitettu oppikirja, joka samalla jatkaa virolaista perinnettä käsitellä kaunokirjallisuutta kansanrunouden pohjalta. Marju Kõivupuun kansanrunousartikkeli on ensimmäinen kansanrunouden kouluopetuksen käsittely uudella ajalla.
Arvi Leosk ja Evi Kasesalu kutsuivat maineikkaita, Võrumaalta kotoisin olevia tiedemiehiä ja kulttuurihenkilöitä (Aivo Lõhmus, Madis Kõiv, Merca, Enn Kasak, Tea Avarmaa, O. Nagel, Agu Vissel) esiintymään võrulaisille. Yhden tällaisen tapaamisen yhteydessä Toomas Help ehdotti manifestin muodossa võrun kielen oikeinkirjoitusjärjestelmän luomista võrun kielen sisäisen rakenteen pohjalta.
Tarttolainen "Võrun henki" -yhdistys (Egge Kulbok, Evar Saar, Tea Avarmaa, Madis Kõiv, Agu Vissel, Kauksi Ülle, Erich Kukk, Enn Kasak, Marju Kõivupuu ja Külli Tamkivi) rekisteröitiin myös virallisesti.
II Kaikan kesäyliopisto järjestettiin vuonna 1990 Loosilla (järjestäjänä Agu Vissel). Tällä kertaa osallistujina olivat myös Tallinnan võrulaisten yhdistyksen (Tallinna Võrukeste Selts) jäsenet. Työskentely tapahtui ryhmissä seuraavien teemojen pohjalta:
Vuonna 1990 perustettu Võrun Radio (ensimmäinen yksityinen radioasema Neuvostoliiton alueella) käytti lähetyksissään võrun kieltä (Johannes Toom). Huhtikuusta 1991 heinäkuuhun 1993 päätoimittajana työskennellyt Kauksi Ülle muutti paikallisradion sisällöllisesti Võrumaan omaksi radioksi, lisäsi lähetysten määrää, perusti võrunkielisen lapsille suunnatun radio-ohjelman (Jüvä Sullõv) sekä suojeli setukaisten oikeutta omaan asuinalueeseen ja itsemääräämiseen setunkielisissä lähetyksissä.
Tammikuussa 1991 Viron Kielen ja Kulttuurin Säätiö jakoi vuosipalkintonsa Johannes Toomille hänen ansioistaan võrunkielisten lähetysten toimittajana paikallisradiossa (Võrun Radio) sekä Madis Kõivulle võrunkielisen kirjallisuuden kehittäjänä.
Alettiin julkaista "Võrovara"-sarjaa, jonka päämääränä oli esitellä kaunokirjallisuutta võrun kielellä. Toistaiseksi on ilmestynyt:
Bernard Kangro: "Susi" (käännös Kauksi Ülle), 1991.
Mihail Bulgakov: "Saadanajant" (käännös Jüvä Sullõv), 1994.
III Kaikan kesäyliopisto järjestettiin Obinitsassa (järjestäjä Aare Hõrn), jossa paikallinen väestö osallistui aktiivisesti työskentelyyn setukaisten ongelmien parissa.
Esiintyjät:
IV Kaikan kesäyliopisto vuonna 1992 pidettiin Mehkamaalla, Kuutsilla (järjestäjät Marju Kõivupuu ja Nele Reimann). Jo pitkän aikaa ongelmana on ollut võrun kielen kirjaanpano. Kielitoimikunnan kolmipäiväisen työn tuloksena päätettiin luoda Kuutsin oikeinkirjoitusjärjestelmä (kuuci kiräviis), joka perustuu Toomas Helpin esittämään systeemiin. Kuutsin oikeinkirjoitusjärjestelmä saatiin Toomas Helpin ja Enn Kasakin johdolla valmiiksi vasta puolen vuoden jatkuvan työn tuloksena.
Esitelmät:
Lapsille oli oma opetusohjelma, jota johtivat Eda Tagamets, Anu Sinimets ja Kaile Kabun. Nuori japanilainen tutkija Akiko Kansui liittyi võrulaisuusliikkeeseen (hänen maisterintyönsä teemana oli Jakob Hurt).
Viron Kielen ja Kulttuurin Säätiö jakoi vuosipalkintonsa vuonna 1992 Küll Piirisillalle ja Jüvä Sullõville heidän ansioistaan Võrun Radion võrunkielisten lastenohjelmien tekijöinä.
V Kaikan kesäyliopisto pidettiin Sulbissa vuonna 1993 (järjestäjät Kauksi Ülle ja Nele Reimann). Huomion keskipisteenä oli Võrumaan kirjallisuus- ja taide-elämä kautta aikojen.
Esitelmät:
Kielitoimikunta Enn Kasakin johdolla teki korjauksia ja täydennyksiä Kuutsin oikein-kirjoitusjärjestelmään, ja työn jatkuessa päästiin vuoden loppuun mennessä "vahtsõnõ" (sm. 'uuteen') oikeinkirjoitusjärjestelmään. Nuoret teatterikoululaiset esittivät Ingo Normetin johdolla Aino Kallaksen "Pyhän Joen koston". Järjestettiin kylätanssit yhdessä Viljandin Kulttuurikorkeakoulun (Viljandi Kultuurikolledz) nuorten pelimannien kanssa sekä ensimmäinen võrunkielinen disko.
Lokakuussa 1993 järjestettiin III Setukais-kongressi Värskassa. Setukaiset ovat Viron ja Venäjän rajalla elävä etninen ryhmä, jotka kuuluvat geneettisesti võrulaisten ja kielellisesti itämerensuomalaisten joukkoon. Võrulaisten ja setukaisten välinen kielellinen eroavaisuus johtuu erilaisissa historiallisissa oloissa elämisestä (võrulaiset jäivät luterilaisen saksalaisen kulttuurin, setukaiset ortodoksisen venäläisen kulttuurin vaikutuspiiriin). III Setukaiskongressi julisti itsensä setukaiskansan edustajaksi ja valitsi korkeimmaksi elimekseen vanhimpain kokouksen.
"Võrulainen lukukirja" ("Võrokõisi lugõmise raamat"; Tallinn, 1993) ilmestyi. Se oli ensimmäinen võrun kielen ja kansanrunouden oppikirja kouluissa.
VI Kaikan kesäyliopisto pidettiin vuonna 1994 Põlvan kulttuurikeskuksessa (järjestäjänä Aino Kiis), jossa kokoontuminen teki tapahtumasta akateemisemman kuin aikaisempina vuosina keskellä luontoa. Tapahtuman yleiskulttuurillinen puoli oli huomionarvoinen: ohjelmassa oli Võrumaan nuorten taiteilijoiden näyttely sekä Kuldar Sinkin konsertti. Kiuman kansantalossa esitettiin teatterikoulun XVI kurssin näytelmä "Põud ja vihm Põlva kihelkonnan...". Laulettiin kansanlauluja niin setun, võrun kuin ersänkin kielellä (mukana oli mordvalaisia vieraita). Yhteisymmärryksessä päätettiin
14. maaliskuuta 1995 perustettiin Viron valtion päätöksellä Võrun Instituutti (Võru Instituut), jonka periaatteita Kaikan kesäyliopistot ovat toteuttaneet.
VII Kaikan kesäyliopisto pidettiin Karulan pitäjässä Lüllemäellä elokuussa 1995 (järjestäjinä Jaan Pulk ja Nele Reimann). Keskusteltiin pitäjän historiasta, luonnon erikoislaadusta, kirjallisuudesta ja kansanrunoudesta.
Lüllemäen kulttuuritalossa avattu Epp Margnan näyttely Imätse soe päiv (Emosuden päivä) ja Marju Kõivupuun esitelmä Karulan pitäjän vesikauhuisesta sudesta olivat hyvä johdanto Bernard Kangron "Susi"-näytelmään (ohjaaja Ain Mäeots, esiintyjinä teatteri "Vanemuisen" näyttelijät). Lasten kansanmusiikkiyhtye "Väike Hellero" esitti võrumaalaisia kansanlauluja.
Tõnu Tender ja Enn Kasak ehdottivat, että võrulaisuusliike nimettäisiin Brown-liikkeeksi kenraalikuvernööri George von Brownin (1698 - 1791) kunniaksi. Hän oli yksi Võrun piirikunnan perustamisen alkuunpanijoista. Võrulaisuusliikkeen ilmenemismuodot muistuttavat myös monessa suhteessa englantilaisen kasvitieteilijän Robert Brownin (1773 - 1858) aloittamaa ja hänen kunniakseen Brown-liikkeeksi nimettyä oppisuuntaa.
Setukaisliikkeen päämääränä oli setukaisten itsetietoisuuden kohottaminen, heidän erottamisensa Venäjän vaikutuspiiristä sekä sulauttaminen virolaiseen yhteiskuntaan. Ensialkuun setukaisliikettä johtivat syntyperältään setumaalaisen sivistyneistön kanssa rinnan virolaiset, joiden ansioita ei sovi aliarvostaa. Tunnetuimmista henkilöistä voidaan mainita Paulopriit Voolaine, Samuel Sommer ja Villem Ernits.
Tietoinen setukaisliike taantui 1940-luvun tapahtumien ja rajamuutosten seurauksena. Uusi nousu alkoi 1970-luvulla, jolloin aloitettiin uudelleen setukaisten leelopäivät (laulupäivät) Värskassa ja käynnistettiin kotiseuduntutkimus Setumaalla. Organisoidumman muodon setukaisliike saavutti vuonna 1987, jolloin muinaismuistoyhdistysten puitteissa perustettiin Petserissä Setukaisseura (Setu Selts). Setukaisseurasta kehittyivät vuorostaan Petserimaan Komitea (Petserimaa Komitee) ja Petserimaan yhdistys (Petserimaa ühendus).
Vuonna 1993 valittiin III Setukaiskongressi, jonka pysyvänä toimeenpanevana elimenä on vanhempain kokous. Viron valtion hallinnassa olevan Setumaan itsehallinnon pohjalta perustettiin vuonna 1994 Setumaan kuntainliitto (Setomaa Valdade Liit). Setumaalaisen kulttuurin tueksi perustettiin Setukaisten Kulttuurisäätiö (Seto Kultuuri Fond), Setumaan taloudellisen kehityksen turvaamiseksi Setumaan Kehityskeskus (Setomaa Arenduskeskus) .
Yksi setukaisliikkeen tärkeimmistä poliittisista tavoitteista 80 vuoden ajan on ollut se, että Setumaa kokonaisuudessaan kuuluisi Viron valtioon. Kulttuurillisen tavoitteena on ollut setukaisten kansankulttuurin säilyttäminen ja kehittäminen.
Võrulaiset ja setukaiset eivät aina ole tulleet keskenään parhaimmalla tavalla toimeen (naapureiden suhteet !), mutta Kaikan kesäyliopistoista ja Võrun instituutin toiminnasta on ollut paljon hyötyä võrulaisten ja setukaisten yhteistyölle.
Tällä hetkellä Kaakkois-Virossa on kolme maakuntaa, Võrumaa, Põlvamaa ja Valgamaa. Valgamaa muodostettiin vapaussodan jälkeen kolmen historiallisen maakunnan (Viljandimaa, Tartumaa, Võrumaa) osasista. Vielä nuorempi on Põlvamaan maakunta. Se on muodostettu neuvostoaikana Võrumaan ja Tartumaan osista. Se osa Setumaasta, joka ei kuulu Venäjään, on jaettu Põlvamaan ja Võrumaan maakuntien välille.
Enn Kasak Võrun instituutti
Ilmoittautumiset osoitteella: Tuglas-seura, Mariankatu 8 B, 00170 HELSINKI. Puh. (90) 669 617, faksi (90) 669 615, sähköposti info@tuglas.pp.fi
Kirjat
Paul Hagu & Seppo Suhonen (toim.): Peko. Setukaiseepos. 60 mk.
Tuija Saarinen & Seppo Suhonen (toim.): Koltat, karjalaiset ja setukaiset. Pienet kansat maailmojen rajoilla. 60 mk.
Vaike Sarv: Veera Pähnapuu - Setukeste rahvalaule / Setukaisten kansanlauluja. 40 mk.
Setomaa. Setumaata esittelevä kuvateos, 96 sivua, yli 130 värikuvaa. Teksti Õie Sarv. Valokuvat Kalju Kuusik ja Ain Sarv. 100 mk. (HUOM ! raha menee kokonaan Setumaan kuntainliitolle.)
Setukaisten ystävät -yhdistys sihteeri Tapio Mäkeläinen c/o Tuglas-seura Mariankatu 8 B 00170 HELSINKI puh. (109 09) 669 617 fax (109 09) 669 615 Internet-sähköposti: info@tuglas.pp.fi Yhdistyksen WWW-sivut internetissä: http://www.pcuf.fi/~tapanip/setukaiset.htmlJohtokunnan puheenjohtaja on professori Seppo Suhonen Helsingin yliopistosta ja varapuheenjohtaja dosentti Osmo Pekonen Jyväskylän yliopistosta. Muut johtokunnan jäsenet ovat: Sirje Liemola Helsingistä, Tapio Mustonen Joensuusta, Tapio Mäkeläinen (sihteeri) Helsingistä, Seppo Pekonen Espoosta, Tapani Pitkänen (taloudenhoitaja) Helsingistä, Irmeli Pääkkönen Oulusta ja Tuija Saarinen Kuopiosta.
Yhdistyksen jäsenmaksu v. 1996 on 80 mk, opiskelijoilta 40 mk ja yhteisöiltä 500 mk.
takaisin Setukaisten ystävät -yhdistyksen kotisivulle
Copyright (c) 1996 Setukaisten ystävät -yhdistys